Yleinen
9.12.2016

Väsyneen kirjoittajan tunnuksia

Arvoisa lukija, on tullut itsetutkiskelun aika.

Vilkaisu viimeaikaisiin kirjoituksiimme sai meidät huomaamaan, että joskus aikoinaan niin riemukas, hyvää tuulta ja huumoria purskahteleva palstamme on viime aikoina päässyt vajoamaan aika alas. Kaamosmasennus yhdistettynä hienoiseen v-mäisyyteen taipuvaisiin persooniimme on valitettavasti saanut yliotteen kirjoittajankynistämme ja laittanut meidät näköjään suoltamaan päällenne suorastaan hirvittävää potaskaa!

Avoin anteeksipyyntö

Haluamme nyt avoimesti pahoitella muutamia viimeisimpiä kirjoitelmiamme, joissa yhdistyy paitsi sisällön kitkeränkarvas kuivakkuus, myös aihepiirien äärimmäinen epäkiinnostavuus, sekä aikansa eläneiden, pystyyn kuolleiden ja mitä epäajankohtaisimpien ajattelijoiden sokea ihannointi – mistä kaikesta seurauksena on ollut sisällön totaalinen mediaseksittömyys.

Vai voikohan joku tosissaan muka väittää että etsii ajankulukseen blogeista luettavakseen tietoa kasvatusopin muinaishistoriallisista kehityspoluista tai vaikkapa antroposofisia johtolauseita 1800-luvulta? (Ja ei, tähän retoriseen kysymykseen ei tarvitse vastata erikseen kommenttiboksissa, olemme kyllä sen verran tietotekniikkataitoisia, että pystymme auttavasti tulkitsemaan numeerista dataa lukijamääristämme.)

Syyttävät päänsisäiset äänet

Edellä mainitun lisäksi haluamme erityisesti pyytää anteeksi sitä, että olemme viime aikoina kirjoitus toisensa jälkeen sortuneet valitsemaan tekstilajiksemme suoranaisen syyllistämisen. Kerran päästimme valloilleen materialismia jyrkästi moralisoivan kiihkovalistajan hengen itsessämme ja lauoimme monelle epämiellyttäviä totuuksia kulutushysteriasta itsensä valistusfilosofi Hegelin äänellä.

Myös muita päänsisäisiä ääniä on välillä valitettavasti päässyt läpi teksteiksi asti. Näissä synkkyyksiin sukeltanut mieli erehtyy luulemaan itseään varsinaiseksi metafyysikoksi, jolla on tarjota tietämättömälle maallikolle vähintäänkin aukoton maailmanselitys! Valitettavasti nämä julkaistuksi livahtaneet tekstihirvitykset kuulostavat jälkeenpäin luettuina omiin korviimmekin lähinnä mieleltään sairastuneen henkilön patologiselta, päänsisäiseltä monologilta.

Useammin kuin kerran suullamme näyttää myös puhuneen aivan fundamentalistisen kiihkeä digivihaaja, joka näköjään haluaisi kieltää kaikki Commodore 64:n jälkeen keksityt sähköiset viestimet tästä maailmasta. Ja niin kiihkeä kuin halumme saarnata ja vastustaa kaikenlaista edistystä onkin, niin ymmärrämme varsin hyvin, että tämänkaltaisille ajatuksille kaikupohja blogosfäärissä on lähes olematon.

Emme kadu sanaakaan

Arvoisa lukija, vaikka tässä nöyrästi haluamme pahoitella hiljattain Teille tuottamaamme mielipahaa sekä kuoliaaksi tylsistyttämistä, niin todettakoon kuitenkin selvyyden vuoksi, että emme missään tapauksessa halua vetää takaisin sanaistakaan. Päinvastoin, seisomme sanojemme takana järkähtämättä, kuin paikoilleen jämähtänyt mammuttivanhus susilauman edessä, kuin pystyynkuollut kelohonka tahmaisella turvesuolla, kuin kampakeraamisella kaudella aikanaan tavattu camptosaurus (lat. compsoghnathus terapodus) kalseassa kammiossaan!

Täten joudumme siis jatkamaan valitsemallamme linjalla vielä tovin.  Ja mikäli viimeaikaiset aihevalintamme eivät vielä ole ajaneet Sinua tarpeeksi syvän taantumuksen valtaan, niin käypä ”tsekkaamassa” vielä uusin kolumnimme, jossa vaihteeksi iskemme suoraan ajan hermoon, dynaamisella ja raikkaan nuorekkaalla otsikolla: ”Kun minä olen mummo”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vielä lisää muutosvastarintaista jaarittelua:

Häiritseviä havaintoja keski-ikäisyydestä

Tutkielma ihmistyypistä ”Kärnä”

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.