Yleinen
9.11.2016

Syvähaastattelussa suomalainen isä

Toisin kuin yleisesti luullaan, ei suomalainen isä aina ole niin syväjäässä, kuin näillä säillä voisi olettaa. Sanoja isyydestä löytyy, jos niitä kysytään. Hiljentykäämme siis näin isänpäivän 2016 alla kuulemaan isän tuntoja omasta isyydestään.

Tämän haastattelun antoi toisen meistä mies.

Isänä olemisesta

”Isyydessä on yllättänyt eniten se että se on paljon vaikeampi alue mitä olisi voinut kuvitella.

Jos osaat tai opit olemaan vauva-aikana lapselle hyvä isä, niin lapsi kasvaa kuitenkin kaiken aikaa, ja se mitä sinun pitää osata antaa kasvavalle ja kehittyvälle lapselle muuttuu koko ajan. Kun luulet osaavasi, niin uusi vaihe ja uusi tarve tulee jo.

Kuvitelmani oli, että kun minusta tulee kerran isä, niin se sujuu luonnostaan, eikä siinä ole sen enempää miettimistä. Melko lapsellinen alkuoletukseni oli, että olen luonnostani hyvä siinä. Mutta isyys vaatii jatkuvaa itsensä koulimista ja haastamista.”

Isänä olemisen haasteita

”Yksi isänä olemisen haaste on se, miten jaksaisin aina ottaa lapset aina ensin huomioon ennemmin kuin huomioin omat juttuni. Tasapainottelu lapsen tarpeiden ja vaativuuden kanssa ja omasta mukavuudesta ja itsekkäistäkin asioista luopuminen välillä tuntuu vaikealta ja raskaalta.

Toisena haasteena on, kuinka olla oikeasti tasapuolinen lapsilleen. Aina tasapuolisuus ei tarkoita saman asian tekemistä tai antamista. Tässä vanhemmalta vaaditaan näkemystä ja viisautta. Lisäksi lapset ovat erilaisia ja heijastelevat itsestä eri piirteitä, myös omia ja puolison ikäviä piirteitä, jotka ärsyttävät itseä. Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, ettei tuomitse lapsessa niitä itseä ärsyttäviä piirteitä.

Lapset heijastavat omat heikkouteni minulle takaisin. En pysty olemaan niin hyvä isä kuin haluaisin. Jos olen tyly, niin kasvatan huomaamattani sillä ominaisuudella lastani ja sitten saan huomata, että lapseni toimivat tylysti muita kohtaan. Eli heijastavat takaisin juuri sitä ominaisuutta. Tai jos olen ottanut jotakin tavaraa työpaikalta, enkä edes ajatellut tekeväni väärin, niin lapset voivat mennä varastamaan jotakin huonon esimerkin innoittamina, ja heijastavat sillä tavoin omaa hölmöä käyttäytymistäni.

Tärkeä kysymys isyydessä on, mistä löytää jaksamista hoitaa kaikki lapsen elämään liittyvät velvoitteet vaipoista läksyihin, oiontahoitoihin, futiksiin ja mopoihin. Sen huomaaminen, että lapsi tarvitsee paitsi henkistä myös paljon rahallista panostusta, on raskasta. Omiin harrastuksiin ei jää juuri rahaa.

Haastavaa on myös ymmärtää se, mikä on lapsen elämässä tärkeää, kun on itse jo aikuinen. Esimerkiksi jos vaikka roska-auto tulee pihaan, ja olet jo itse nähnyt sen sata kertaa, mutta lapsi näkee sen aina kuin ensi kertaa. Miten siis huomata ja huomioida lapsen kiinnostus siten, ettei jätä häntä huomiotta tai lyttää.”

Parasta isyydessä

”Touhuaminen omien lasten kanssa ja taitojen opettaminen niille, oleminen niiden kanssa on älyttömän kivaa!

Lapseni ovat tärkein asia elämässäni.

En enää niin tarkasti itse muista, mitä on olla ihan pieni, mutta lasteni kautta olen päässyt aitiopaikalle näkemään, mitä se on ja mistä elämä koostuu. Lapset näyttävät aikuisille olennaisimman elämästä. Elämä on pohjimmiltaan helppoa ja yksinkertaista. Lapsen tarpeet ovat loppujen lopuksi tosi pienet: tärkeintä on, että on ihmisiä ympärillä, jotka rakastavat ja opettavat häntä.

Koen että itselläni on isänä todella iso mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia lapsista kasvaa. En voi vaikuttaa persoonaan, vaan siihen, millaisia lähtökohtia he saavat. Se on suuri, suuri mahdollisuus ja palkitseva, itseään ruokkiva positiivinen kehä, kun annat lapselle, opetat häntä ja vaadit häneltä. Se tuottaa parhaan olon itselle, kun voit nähdä että voit antaa hyvää lapsellesi.

Toivon eniten että lapseni oppisivat oikeudenmukaisiksi ja toisia kunnioittaviksi ja nauttimaan elämästä.”

Lapset ovat opettaneet minulle

”Lapsi on vähään tyytyväinen, maailmassa ei kannata kalastella mitään ihmeellistä. Ei lapsella ole kummoisia vaatimuksia, että täytyisi päästä maailman ympäri 7 kertaa. Lapsen vaatimukset ovat toisenlaisia; että saa perustarpeet tyydytettyä.

Lapsi tyytyy kovin vähään ja sehän siinä raadollista onkin. Kuinka lojaaleja ja rakastavia lapset ovat huonoillekin vanhemmille. Voisit hoitaa lapsenkasvatuksen äärimmäisen heikosti, omistautumatta yhtään siihen, mutta jos ymmärrät vähäänkään kasvatuksen tärkeyden, niin haluat antaa lapsille enemmän.

Olen oppinut isänä sen, että lapseni eivät ole minun kaltaisia niin paljon kuin haluaisin, jos ollenkaan, kaikki ovat omia yksilöitään, joiden perusluonteeseen en pysty vaikuttamaan.”

Mitä olen oppinut omalta isältäsi isyydestä?

”On tärkeää että isä on mukana päivittäisessä arjessa, se on parasta.

Lapsilta pitää vaatia tiettyjä asioita, käyttäytymistä ja vanhempien kunnioittamista.

Oli hyvä että isäni antoi minun olla kiinnostunut sellaisista asioista mistä itse olin; hän ei mennyt tuputtamaan minulle omia mieltymyksiään.”

Mitä tekisit toisin kuin oma isäsi?

”Osoittaisin rakkautta ja antaisin sanallista kehua ja kannustusta selkeästi enemmän kuin itse olen saanut.

Antaisin enemmän rohkaisua, kannustusta luottamaan omiin kykyihin.”

Missä olet onnistunut hyvin isänä?

”Olen ollut aina läsnä lasteni elämässä.

Olen vilpittömästi rakastanut heitä, uskon sen välittyneen heihin. Huomaan heistä että he osaavat rakastaa. Ja osaavat puhua miltä heistä tuntuu.

En yritä tuputtaa heille liian valmiita ratkaisuja.”

Haasteet isänä

”Kuuntelemisen taito. Miten oppisin menemään samalle viivalle lapsen kanssa, menemään hänen tasolleen, ymmärtämään häntä lapsena, ei aikuisena. Ja miksi niin usein sorrun arvostelemaan häntä aikuisena, vaikka hän on lapsi, joka teki tietyssä tilanteessa juuri niin kuin lapsi tekee, eikä kyennyt aikuismaisuuteen. Kunpa pystyisin menemään aina lapsen havaintomaailmaan, hänen lapsenomaisen ymmärryksen tasolle.

Minulla on tiettyjä puutteita, sokeita pisteitä, joita en itsekään tiedosta. Niitä ei olisi, jos ne tiedostaisin. Ne ovat tiettyjä toimintamalleja ja tapoja, jotka ovat vähemmän ansiokkaita, tapoja, joita opetan lapselleni huomaamattani, esim. epäasiallista käyttäytymistä jossain tilanteessa, vaikkapa kun hermoilen liikenteessä, niin he oppivat sen minulta ja alkavat raivota samalla tavalla. Vaikka olisin itse syyllinen. Oma toimintani on välillä alkeellista ja alhaista, ja se tarttuu lapsiin, koska he ottavat minulta mallia isänään.”

Mitä ohjeita antaisit tuleville isille?

”Kannattaa mennä lapsen elämään sisään jo heti kun hän syntyy, ja jopa sitä ennen. Myöhemmin voi olla vaikeampi löytää samanlainen yhteys.

Isyys herää hyvin varhaisessa vaiheessa ja lapseen syntyy side, jollaista ei ehkä myöhemmin muodostu. On sinusta kiinni, haluatko lähteä siihen mukaan.  Jos et, se on sinun elämäsi suurin virhe, uskallan väittää.

Mikään muu kuin ihmissuhteet eivät merkitse tässä elämässä. Ja mikään ei ole niin tärkeää kuin kunnioittaa omaa lasta. ”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Avainsanat

Kommentit

Hyvää tekstiä.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.