Yleinen
2.11.2016

Häiritseviä havaintoja keski-ikäisyydestä

”Kulta, susta on jotenkin tullut niin kauhean iloton, kylmä ja raivoraitis”, totesi toisen meistä mies muutama päivä sitten vaimolleen.

Ja kyllä, näin oli todella päässyt käymään. Sillä mikäs muukaan kuin keski-ikä se sieltä alkaa kurkistella olan takaa ja koputella yhä kiivaammin neljääkymppiä lähenevillä kannoillamme.

Täten oli aika istahtaa alas ja ottaa vaihteeksi rehellinen itsereflektiotuokio. Seuraavaan saimme koottua vilpittömät havaintomme keski-ikäistymisen aiheuttamista, verrattain hälyttävistä henkisistä muutoksista:

Musiikkimaku muuttuu. Jos joskus villissä varhaisaikuisuudessa sitä vielä nautti basson jumputuksesta ja innokkaana pyrki nuorison yleisesti suosimille kesäisille rock’n roll -musiikkifestivaaleille, niin toista se on nyt! Villeintä popitusta on kuunnella automatkalla Bachin oratorio b-mollissa. Ja ehkä hippusen barokkia. Usein tämäkin on kuitenkin liikaa. Siksi Yle Puhe on tallennettu 1. vaihtoehdoksi autoradiossa. Sillä eniten sitä nauttii, että saa kuunnella perintäverosäädöksien uusimmista käänteistä – ja ehkä joskus Martti Suosalon monologeja ikääntymisestä. Ilman häiritseviä musiikkikatkoksia.

Juomakäyttäytyminen muuttuu. Kyllähän se vanhemmallekin naiselle tietysti lasillinen sherryä tai portviiniä silloin tällöin maistaisi, mutta auta armias, mitkä ovat seuraamukset pienestäkin varomattomuudesta leikitellessä tämän pyhän veden kanssa! Jos kurkusta epähuomiossa kulahtaa alas piirunkin enemmän kuin 2,5 alkoholiannosta kerralla, niin kallista laskua maksetaan viikkotolkulla.

Pahinta vanhenevalle naiselle on, kun lymfakierto häiriintyy minimaalisestakin iloitteluyrityksestä totaalisesti: silmäpussit roikahtavat puoleen poskeen, paljastaen rivosti veltostuneen alaluomen särkikalanpunaisen helotuksen. Vatsanseutu taas turpoaa päiväkausiksi niin, että työkaverit ehtivät jo udella, että taasko on pullat uunissa.

Fyysisiä oireita huomattavasti karmivampaa on kemiallisten liuottimien keski-ikäisen kuluneessa hermojärjestelmässä aiheuttama henkinen hajoaminen. Ikänaisen haperolle mielelle näet vähäisinkin määrä ilolientä aiheuttaa totaalisen särkymisen. Pirstoutuneen sielun palasia joutuu varomattoman irtioton jälkeen keräilemään aivan liian kauan.

Jännittävät lempisarjat jäävät harmillisesti telkusta kokonaan katsomatta, kun yliherkistynyt mieli ei ota ainakaan viikkoon vastaan muuta kuin rauhoittavalla miesäänellä puhuttuja luontodokumentteja (mielellään rauhallisesti käyttäytyvistä eläimistä). Myöskään työhön keskittymisestä ei sisäisen syyllisyyden takia tule mitään: työaika kuluu selatessa epätoivoisesti self-help oppaita tyynnyttyvän zen-nature-spa sounds-and-dolphins-singing-compassionately -kasetin soidessa nauhurista työpöydällä.

Pitkään jatkunut parisuhde väljähtää väistämättä. Pelasimme viime viikonloppuna porukalla seurapeliä, jossa oli määrä sanoa omasta puolisosta kolme kaunista ja positiivista asiaa. Romanttisinta, mitä toisen meistä mies sai pitkän mietinnön jälkeen keksittyä vaimostaan, kuului seuraavasti: ”No, oothan sä nyt ihan semi-ok autokuski. Mutta. Mua on kyllä on niin jäänyt kaihertamaan sun välinpitämättömyys muita tielläliikujia kohtaan.” -Siis anteeksi mitÄ? ”No niin, sä et edes itse huomaa, että sä olet kyllä kuin psykopaatti liikenteessä. Silloinkin vuonna 2002, kun me tavattiin, niin heti huomasin, että sun tilannenopeus siellä Nummensyrjänkujalla oli aivan kohtuuton. 30 km/h rajotusalueella painelit ainakin 45:tä. Etkä sitten yhtään miettinyt niitä oravia jotka siinä viereisessä puistossa elelee, ja joskus oikeasti ylittää sen kadun. Että, sanon nyt vaan, kun on kerrankin tilaisuus ja oikein mielipidettä sinusta kysytään – olet kyllä aivan sairas kuski!”

Tähän on siis tultu. Ja huomio! Pahinta tässä ei edes ollut ylistyksen sijaan syytellyksi joutuminen, vaan oivallus siitä, että oma kumppani onkin salaa rypenyt jo paljon kauemmin keski-ikäistymisen syövereissä kuin kukaan ikinä osasi odottaa! Sillä mikä voisi olla seniilimpää, kuin kantaa vuosikymmeniä mielessään hiljaista vaiettua kaunaa ”kohtuuttomista tilannenopeuksista” eräällä suhteellisen autiolla pihakadulla vuosituhannen vaihteessa.

Eli eipä ollut siis helppo tämän paljastetun liikennehurjastelijan osa tässä pelissä, kun kanssapelaajattaret saivat samanaikaisesti kuunnella sellaisia ylistäviä lemmensanoja kuin: ”Oot sä kulta vaan kyllä tosi haka kilpailuttamaan vakuutusyhtiöitä!” ; ”Sua parempaa vessantukosten avaajaa saa hakemalla hakea!” tai ”Kultsi sä osaat kuorsata niin hiljaa nykyisin”.

Kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Keski-ikäisen kiinnostuksen kohteet kiteytyvät kolmeen K:hon: Kukat, Kissat ja Kuninkaalliset. Mikään ei ravisuta keski-ikäisen sielua niin kuin alkukevään kukkaloisto,  eli kuten iki-ihanat ruotsalaiset ystäväisemme ovat sen muotoilleet: ”Tiden mellan hägg och syrén”. Kyllä siinä kännykkäkamera viuhuu ja sometili täyttyy toinen toistaan kukertavimmista kuvista, kun ensin kukkaan puhkeavat kielot, sitten heti perään kissankello, seuraavana kaunokit ja kaiken komeuden kruunaa kuninkaallinen kurjenmiekka.

Josta aasinsiltana päästäänkin seuraavaan K:hon eli kuninkaallisiin! Pohjoismaiset kuningassuvut perillisineen ovat nimittäin jostain syystä alkaneet kiinnostaa keski-ikäistä mieltämme yhä yltiöpäisemmin, yltyen aina lähestulkoon perverssiksi kyttäämiseksi. Mikäli iltapäivälehtien ”kuninkaalliset” -osioon ei jostakin syystä ole aamulla päivittynyt uusia kuvia prinssi Carl Philipin sota-asuista tai pikkuprinsessa Estellen söpöstelyistä, olemme joutuneet vakavasti punnitsemaan onko tuollainen päivä elämisen arvoinen ollenkaan.

Kolmas K, eli kissa, on keski-ikäisyyden kulminaatiopiste. Mikäli sinulla ei sellaista vielä ole, niin tulet viimeistään noin 34 ikävuoden tietämillä vahvasti harkitsemaan kissaeläimen lemmikiksiottoa, sillä tämä eläintyyppi tulee olemaan ainut elollinen entiteetti, johon tietyn iän ylitettyäsi onnistut tuntemaan edes jonkinlaista kiintymystä ja sielunkumppanuutta.

Kissan kanssa voit hyvällä omallatunnolla viettää päivät horrostaen puolinukuksissa, välillä tuijottaen kauas tyhjyyteen, itse sisältä jo tyhjentyneenä, ilottomana, kylmänä.

Tai noh, ehkä kylmyyteesi kissa saattaa kuitenkin tuoda ajoittaista helpotusta, kun hän joka ilta myötätuntoisesti asettelee karvaisen kehonsa kylmästä kolottavien polvilumpiottesi päälle, tunnollisesti ja tarkasti aina kello puoli yhdeksän iltauutisten aikaan.

Det här är en Syrén (om du inte visste)

Det här är en Syrén (om du inte visste)

Lisää tekstejä vanhoille sieluille:

Näin pilaat varmasti lapsen ilon

Koulusanastoa kalkkiksille

Hittitreeni laiskoille ja krapulaisille

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.